Iso O.. miten sen saavuttaa?

Tänään viimeinkin saapuivat postissa netistä tilaamani origamipaperit! Hyvästi kopiopaperin leikkely ja valkoisuus! Miten joku voisi olla tekemättä origameja? Toivottavasti tämä villitys ei laannu vielä. Harmi, että käyn tuulella. Haluaisin olla pitkäjänteinen ja kärsivällinen, koska silloin minusta voisi tulla jopa hyvä jossain! Valtsu saattaisi tosin kyllästyä jossain vaiheessa saamaan ihania lahjoja tyttöystävältään.. :D (Tsekatkaa ylin kuva!)

Jotain kaunista

If you can't wake up in the morning

'Cause your bed lies vacant at night

If you're lost, hurt, tired or lonely

Can't control it

try as you might

May you find that love that won't leave you

May you find it by the end of the day

You won't be lost, hurt, tired or lonely

Something beautiful will come your way

Nyt on sitten vietetty viikko villiä ja vapaata elämää, kun Valtsuboi on ollut toisella puolella maata pakkasen saartamana. Toki oli surullista päästää mukava ja viihdyttävä jänis niin kauas, mutta toisaalta oli hauska ajatella että voi tehdä mitä huvittaa mihin kellonaikaan tahansa. Voisin lojua kahviloissa ja jumppasaleilla loputtomiin ja tehdä kouluhommia ja katsoa rauhassa kaikki lifestyleohjelmat ilman keskeytyksiä. Joo, kaunis ajatus.

Pakko kuitenkin myöntää että viikon aikana olen onnistunut vain räjäyttämään kämpän, syömään epäterveellisesti ja kasvattamaan puhelinlaskuani. Ei täällä ole hauskaa ilman sitä! Kukaan ei kerro juttuja ja pakota halimaan illalla ja käske laittaa valoja pois että jaksaa aamulla herätä. Nyt vaan luen loputtomiin ja olen aamulla umpiväsynyt. Kyllähän sitä osaa itsestään huolta pitää tietysti, mutta yhtäkkinen huolenpidon puute on ajanut minut rappiolle. Ja nyt täytyy vielä siivotakin ennen Valtsun paluuta!

Hyvään ja toimivaan parisuhteeseen on niin helppo tuudittautua. Se herättää, kun joillakin on oikeita ongelmia parisuhteissaan. Meidän ongelmamme ovat lopulta täysin pintaluokan kaliiperia. Ei tuollaista taida kannattaa päästää käsistään :)

Tänään jouduin kohtaamaan huijarilemmikkiverkkokauppiaan puhelimitse. Valtteri oli aiemmin soittanut sille uhkailupuhelut kiltisti, koska lammasmainen sovinnollisuuteni ei siihen kyennyt. Laitoin aamulla tyypille todella painokkaan tekstiviestin jossa uhkailtiin rikosilmoituksella ja kuluttajansuojaviranomaisilla sun muilla. Yllättäen tämä henkilö tarttuikin puhelimeen ja SOITTI MINULLE! Huh, jämyys on vaikeaa mutta selvisin puhelusta kuitenkin hyvin ja tyyppi lupasi itku kurkussa lähettää rahoja pikavauhtia.

Ihailen Iinaa, joka kykenee lähettää tiukkaa palautetta laitoksen henkilökunnalle ja soittaa tiukkoja vuokralaisen oikeusturvapuheluita. Miten se pystyykin siihen itkemättä ja huutamatta? Saisikohan siltä oppitunteja aiheesta "How not to be a sheep"? :)

Pusuja, Erika

Helppo elämä

I’m only saying that where I come from
People find it very fashionable
to burn like a flame
Never get tame
Grown-up and lame

On ihan uskomatonta, että mulla on aikaa kirjautua tänne ja ehkä kirjoittaakin jotain. Kun on työllistänyt itsensä äärirajoille kuukausien ajan, se ihmetys on ihan valtava kun ei olekaan tekemistä. Aluksi tulee ahdistus ja levoton olo, mutta parissa viikossa se hellittää kun oppii täyttämään tyhjän ajan puuhastelulla. Ihan heti se puuhastelu; virkkaaminen, lukeminen tai siivoaminen ei kiinnosta alkuunkaan. Miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole hellinnyt ajatustakaan sellaisille asioille aikoihin. Kun asiaan pääsee käsiksi, ahdistus helpottaa.

Olen joka tapauksessa tosi iloinen saamastani työkokemuksesta, opin syksyn aikana paljon itsestäni opettajana ja lisäksi oppia kertyi muista kulttuureista, etenkin muslimisellaisista. Syksy vähensi rankasti ennakkoluulojani, joita ei tietysti saisi tunnustaa olevan olemassakaan. Nyt musliminaisten huiveja osaa katsoa uudella silmällä: onpa tuolla kaunis huivi ja tuolle tuo väri taas ei passaa ollenkaan. Huivi itsessään ei enää vieroksuta samalla tavalla. Työpaikkana kyseinen paikka ei houkuta palaamaan, sillä tukea ei ollut juurikaan tarjolla työkavereista, varsinkaan toisesta opettajasta. Pidempi työrupeama jossakin työyhteisössä antaa kyllä näkökulmaa siihen, millaisessa työyhteisössä ei haluaisi työskennellä vakituisesti.

Vaikka työ jätti hetkeksi surullisen tyhjiön, oli ilahduttavaa, että joulun aikaan ja sen jälkeen on ollut aikaa myös ystäville. Ystävät ovat aina olleet tosi tärkeitä mulle, mutta kiireen keskellä ihmissuhteetkin tuottavat stressiä ja huonoa omaatuntoa. Tunsin itseni koko syksyn maailman paskimmaksi kaveriksi, joka lupaa ja peruu tai jos ei peru niin ei silloinkaan kykene antamaan kaikkeaan kun työ- ja koulujutut pyörivät päässä. Jumpassakaan ei ehtinyt käydä, eikä se ainakaan parantanut eksistentiaalista itsetuntoani.

Tunnen itseäni sen verran, että ei is the hardest word. Miten voi kieltäytyä arvokkaasta työkokemuksesta tai jopa RAHASTA? Herran jumala, ei tietenkään mitenkään. Siksi toivon sisimmässäni, että minulle ei tarjottaisi työtä ennen kesää. Ja ajatella, miten kamalaa olisi olla kesä ilman työtä ja maata vaan rannalla lukemassa kirjaa! Olisin ehkä köyhä arvoton luuseri ja hamuaisin itselleni lisää lainaa, mutta jos oloni olisi tällainen vapautunut ja suht relaksoitunut koko kevään ja kesän.. ehkä se olisi sen arvoista :)


Nyt meen tekemään.. ei mitään!

Erika